Kiertotalouden kodikasta kauneutta
Huonekalun vivahteikkaat elämävaiheet ovat hurmaavia.
Fredrikintorilla, joka on ollut olemassa aina 1880-luvulta asti, elämä soljuu verkkaisesti maanantaiaamuna. Aurinko hemmottelee pikkutoria, jolla harjoitetaan yhä torikauppaa. Vaahterat värittävät tunnelmaa, ja oikea vesipostikin vielä pulputtaa torilla.
Torin laidalla Fredrikinkatu 16:ssa sijaitsee rakennusmestari Emanuel Ikäläisen piirtämä talo, joka valmistui 1920-luvulla. Rakennuksen kivijalkaan asettuva De Andres Design on keskittynyt entisöintiin ja verhoiluun sekä kunnostettujen laatuhuonekalujen myyntiin. Elokuussa avattuun myymälään on helppo piipahtaa peremmälle ostoksille tai keskustelemaan oman lempihuonekalun saneerauksesta.
Irina De Andres-Donner on iloinen ja energinen ihminen, jonka hyväntuulisuus on sangen tarttuvaa sorttia. Häneen pakattu myös aimo annos ahkeruutta intohimoa. Krimin Sevastopolista kotoisin oleva De Andres-Donnerin yritys käynnistyi seitsemän vuotta sitten, kun hän perusti pienen työhuone-ateljeen Kasarmikadulle. Firman entisöinti- ja verhoiluverstas edelleen toimii yhä Kasarmikadulla, tosin nyt aikaisempaa suuremmassa tilassa.
Fredrikinkadun myymälässä myydään yrityksen pieteetillä kunnostamia mööpeleitä ja esineitä.
De Andres-Donner, joka on muuten alkuperäiseltä koulutukseltaan meribiologi, on hyvin kriittinen kertakäyttökulttuurin suhteen. ”Laadukas huonekalu ansaitsee aina uuden mahdollisuuden ja kunnostamisen,” hän sanoo. Suomessa hän on asunut 10 vuotta, ja hankkinut elantonsa käsityöllään. Yhtiössä työskentelee ukrainalainen verhoilija-puuseppä Yuri Makhovoy, joka saapui perheineen Suomeen pakolaisena. Irina Savolainen, jota De Andres-Donner kuvailee fiksuksi leidiksi, on tekstiileihin erikoistunut artesaani. ”Lähdin pienestä liikkeelle, ja kovalla työteolla sekä jatkuvalla opiskelulla olen päässyt eteenpäin”, yrittäjä-artesaani sanoo.
Huonekalun elinkaari alkaa siitä kun puu kaadetaan ja päättyy lopulta maatumiseen. Tälle välille mahtuu monen monta hyvää vuotta. Merkityksellinen esine kuten isoäidin nojatuoli, jolla on tunnearvoa, kunnostettuna ja uudelleen omalla suosikkikankaalla verhoiltuna suorastaan kutsuu vastustamattomaan syleilyynsä. Kierrätys, joka allekirjoittaneelle oli vielä 10 vuotta sitten aika vieras asia, on nyt osa jokapäiväistä elämään. Tutkin pakkauksien kierrätysohjeita. Biojätteestä syntyy Bokaski-kompostorissa ravinnerikasta multaa, josta kasvit kiittävät. Huonekalut ovat paitsi mukavia ja kauniita myös arvonsa säilyttäviä designklassikoita, joiden korjaaminenkin kannattaa aina. Kodin omaisuusluetteloon kirjattu Aalto-jakkara menee oikein hinnoiteltuna mennen tullen kaupaksi, jos elämäntilanne sen myyntiä edellyttää. Kiertotaloutta sekin. Rikkinäiset tavarat eivät ainakaan kohota tunnelmaa.
De Andres Design -puoti on päivänvalon kaunistama, ja isot ikkunat antavat tunnelmalliselle kauppakadulle. Herttainen nojatuoli, jonka mittakaava sallii sen sijoittamisen pieneenkin yksiöön suorastaa vaatii koeistumista. Gunnel Nyman suunnitteli nojatuolin turkulaiseen tyttölyseoon 1940-luvulla. Tuolin runko on lakattua koivua. Tilkkutäkkiverhoilu pukee tuolia somasti ja tarjoaa silmänruokaa. Suomalainen muotoilu on De Andres-Donnerin intohimo. ”Esineiden tarinat ja historia ovat valloittavia.” Esimerkiksi Ilmari Tapiovaaran ideoiman Pirkka-tuolin muotoilun lähteenä ovat ollut talonpoikaishuonekalut.
Firman toiminnan keskiössä ovat asiakkaiden erilaiset toimeksiannot, joiden lomassa he kunnostavat huonekaluja myytäväksi. Kaupan valikoimissa on uniikkeja yksilöitä. Askon huonekalut on tuttuja koko kansakunnalla, onhan yhtiö toiminut jo vuodesta 1918 lähtien. Pehmeän kurvikkaasti kaartuvat Elisabet-sohva edustaa simpukanmuotoista 1950-luvun tyylitajua. Sohva on verhoiltu Raf Simonsin Kvadratille suunnittelemalla kankaalla, joka luo kokonaisuudesta harmonisen. saumattomuus pukee huonekalua.
Kierrätystiikistä valmistetut jakkarat edustavat puolestaan porvoolaisen Sasu’s Playhousen näkemystä, johon De Andres-Donner on lisännyt oman viimeisen silauksensa.
”Olen hyvin aktiivinen ja seuraan huutokauppoja ja netin markkinapaikkoja. Vuosien saatossa olen hyvin verkostoinut. Hyvien esineiden löytäminen on jatkuvaa väijymistä, enkä epäröi kurkistaa kadun varrelle parkkeeratulle lavalle. Joskus asiakkaani etsivät poikkeuksellisen ainutlaatuista tuotetta. Viimeksi minulta on kysytty art deco -tyylistä kukkapenkkiä ja jalustaa antiikkiselle karttapallolle. Esineen löytäminen voi viedä aikaa, mutta lopulta odotus palkitaan.”
Huonekalu on monen materiaalin kokonaisuus, ja sen kunnostaminen on varsinainen kymmenottelu. Puuosien pintakäsittelyyn lukeutuu muun muassa hiominen, lakkaus ja maalaus. Sohvan sisälle kätkeytyy fillinkejä kuten vaikkapa meriheinää ja hevosenjouhta. Satulavyöt ja jouset kaipaavat joskus uusimista. ”Käsittelemme laaja-alaisesti eri materiaaleja, ja teemme myös kipsitöitä, ja korjaamme vaikka barokkipeilin. Pyrimme aina palauttamaan esineen alkuperäisen kauneuden kuitenkin patinan säilyttäen. Vanhan senkin marmorilevyn halkeama kyllä korjataan, mutta ajan rosoinen patina saa näkyä, eikä korjauksen jälkiä ole syytä häivyttää.”
Upeat verhoilukankaat paitsi luovat huonekalulle uuden ilmeen ovat myös käytettävyydessään verrattomia. Ruotsalaiselle Svenskt Tennille kankaita ideoinut Joseph Frank oli modernismin edelläkävijä. Hänen muotokielensä on vielä 90 vuoden jälkeenkin kaunista ja ajatonta sekä hyvin monenlaisiin koteihin hienosti mukautuvaa.
Mutta mitä kummaa on rottinki? Wikipedia kertoo, että kyseessä on trooppisen vyöhykkeen kiipijäkasvi. Rottinkipalmun oksista valmistaan huonekaluja. ”Kunnostamme myös rottinkihuonekaluja kuten wieniläistyylisiä Thonet-tuoleja.”